Internet on yhä merkittävämpi osa myös kuubalaisten elämää. Kuuba.org haastatteli kuubalaisia bloggaajia, jotka haluavat tuoda esiin todellisempaa kuvaa maastaan.
Puhun Facebookin kaveripyynnöistä, joita jokin aika sitten alkoi sadella Kuubassa tuntemiltani ihmisiltä. Niiltä samoilta, joille sähköposti oli vielä pari vuotta sitten vaikeasti saatavilla olevaa luksusta ja joille blogit, sosiaaliset mediat ja koko internet olivat jotain, josta kyllä oltiin luettu lehdistä, mutta kukaan ei oikein tiennyt, mistä on kysymys.
Olemme huomanneet, että meneillään on ilmiö, jossa vaihtoehtomediat luovat painetta, niin Kuubassa kuin muuallakin maailmassa, sanovat La Joven Cuba -blogin kirjoittajat.
Internet on Kuubassa toiminut hitaasti ja ollut harvojen ulottuvilla, koska yhteys kansainväliseen verkkoon tapahtuu kalliin ja hitaan satelliitin kautta. Kauppasaarron vuoksi Kuuba ei saa käyttää Yhdysvaltojen kautta kulkevia tietoliikennekaapeleita.
Venezuelan kanssa toteutettu merikaapeli, joka monituhatkertaistaa Kuuban tiedonsiirtokapasiteetin, on asennettu, mutta se ei edelleenkään ole toiminnassa. Syitä tähän ei ole kerrottu julkisuudessa.
Kuitenkin kyse on ollut myös osaltaan Kuuban hallinnon epäluuloisuudesta internetiä kohtaan. Osa hallituksen virkamiehistä on pitänyt nettiä vihollisen toimintakenttänä, jossa vastavallankumoukselliset ainekset pääsevät vapaasti riehumaan. Viimeksi marraskuussa kommunistipuolueen lehti Granma hyökkäsi voimakkain sanoin laittomia internet-yhteyksiä käyttävien ja tarjoavien kuubalaisten kimppuun kutsuen näitä ”rosvoiksi”, jotka vaarantavat maan suvereniteetin.
Merkkinä muutoksesta Raúl Castron hallitus hyväksyi taannoin lain, joka antaa kaikille kuubalaisille oikeuden internetin käyttöön. Surffailu tulee kuitenkin kalliiksi: tunti nettikahvilassa maksaa kuudesta kymmeneen dollaria.
”Emme tee myönnytyksiä kenellekään”
Kalleudesta huolimatta yhä useammat kuubalaiset tuntuvat pääsevän internetiin, ja monissa kansalaispiireissä eletään uutuudenviehätyksen luomassa nettihuumassa. Kuuban presidentin tytär Mariela Castro teki marraskuussa näyttävän sisääntulon Twitter-käyttäjänä ja joutui heti julkiseen riitaan toisinajattelija-bloggaaja Yoani Sánchezin kanssa.
Sánchez on maailmalla tunnetuin kuubalainen nettiaktivisti, joka ammattimaisesti pidetyssä blogissaan hyökkää jatkuvasti Kuuban hallitusta vastaan. Tähän asti Kuuban blogimaailmaa onkin hallinnut kaksi leiriä: piskuiseen poliittiseen oppositioon kiinnittyneet toisinajattelijat ja toisaalta Kuuban virallisen lehdistön artikkeleita levittävät toimittajat.
Internetin käytön lisääntyminen on kuitenkin muuttamassa mustavalkoista nettikeskustelua. Ääripäiden latteuksiin kyllästyneet kuubalaiset ovat alkaneet toimia blogeissa ja Facebookissa tuodakseen mukaan todellisemman kuvan Kuubasta.
Yksi uusista blogeista on La Joven Cuba, jota ylläpitää joukko yliopistomaailman liepeillä toimivia nuoria kuubalaisia. Blogin luoneet Harold Cárdenas ja Roberto González kertoivat hiljattain BBC:n toimittajan Fernando Ravsbergin haastattelussa perustaneensa blogin, koska haluavat osallistua käynnissä olevaan yhteiskunnalliseen debattiin omilla mielipiteillään. Cárdenas ja González pitävät tärkeänä sitä, että bloggaajina he voivat tuoda esiin oman totuutensa, eikä heidän tarvitse tehdä myönnytyksiä kenellekään.
Kysyn nuorilta bloggaajilta sähköpostitse, uskovatko he että blogeilla on todellista merkitystä yhteiskunnallisessa keskustelussa Kuuban kaltaisessa maassa, jossa internet on edelleen suhteellisen harvojen käytössä. Vastaus saapuu parin päivän päästä postilaatikkooni:
”Blogit voivat tuoda jotain tähän mielipiteenvaihtoon, koska ne ovat yksi väline, joka on hyvin helppo käyttää ja joka ei vaadi paljon resursseja. Tärkeintä on, että yhteiskunta ymmärtää, kuinka tärkeää on osallistua tähän debattiin.”
Vähemmistö, joka ei ole vähemmistö
La Joven Cuban bloggaajat vahvistavat myös käsitykseni, että netin käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti Kuubassa, mistä mm. kuubalaisten Facebook-käyttäjien määrän kasvu kertoo.
”Jos enemmistöllä ei olekaan pääsyä internetiin, emme kuitenkaan ole sitä mieltä, että kyse on vähemmistöstäkään. Jos laskemme yhteen kaikki maan yliopistot, joista pääsee internetiin hyvin hitaan yhteyden kautta, jota kaikki niiden opiskelijat ja professorit käyttävät, puhumme jo sadasta tuhannesta henkilöstä. Lisätään siihen tiedotusvälineet, radio, televisio ja lehdistö, jotka toimivat kaikissa maan kunnissa ja joissa kaikilla työntekijöillä on pääsy nettiin ja lasketaan mukaan myös kaikki tiede- ja tutkimuskeskukset. Ja lisätään tähän vielä kaikki ulkomailla olevat lääkärit, urheilijat ja opettajat, joita on paljon ja joilla myös on yhteys”, bloggaajat laskevat.
He kertovat myös saaneensa hyvin asioista perillä olevalta taholta tiedon, että jo yli sata tuhatta kuubalaista käyttää internetiä kotonaan laittomien yhteyksien kautta.
Ja sitten on vielä ”toinen internet”: Netissä julkaistut keskustelut, videot ja muut leviävät kädestä käteen muistitikkujen kautta ja näin tieto leviää kulovalkean tavoin myös niiden keskuudessa, jotka eivät nettiin pääse. ”Tämä toinen internet on todellakin hyvin tehokas. Kaiken tämän vuoksi uskomme, ettei kyseessä ole vähemmistö.”
Blogit muuttavat keskustelun kuvaa
Itsenäisten bloggaajien tarjoama kuva Kuubasta avaa uusia näkökulmia ja tuo näkyväksi keskusteluja, joita Kuubassa käydään, mutta jotka eivät ole aiemmin päässeet julkisuuteen. Esimerkiksi NegraCubana-nimellä bloggaava Sandra Álvarez on rohkeissa kirjoituksissaan puuttunut naisen asemaan ja tabuna pidettyyn rasismiin Kuubassa ja tuonut esille erityisesti mustaihoisten naisten kokemaa syrjintää.
Kommunistipuolueen sisällä ja liepeillä vaikuttavat ”demokraattisen ja osallistuvan sosialismin” puolestapuhujat ovat pitäneet ääntä erityisesti espanjalaisella Kaos en la Red –sivustolla, jolla monet heistä kirjoittavat säännöllisesti kommentoiden kärjekkäästi niin Kuuban sisäpolitiikkaa kuin Yhdysvaltojen imperialismia.
Kaksikielisellä Havana Times –sivustolla on jo kymmeniä bloginpitäjiä, joista kymmenkunta kirjoittaa aktiivisesti. Espanjankieliset blogit käännetään myös englanniksi. Havana Timesin bloggaajat ovat kriittisesti ajattelevia nuoria ja vähän vanhempiakin naisia ja miehiä, joista monet ovat mukana omaehtoisista vaihtoehtokulttuuria suosivissa piireissä ja spontaanisti syntyneissä aktivistiryhmissä.
La Joven Cuban bloggaajat ovat kohdanneet kahdenlaista sensuuria. Roberto Gonzálezin mukaan merkittävälle ulkomainen sanomalehti sensuroi kaiken hänen haastattelunsa sanomansa, jossa hän oli eri mieltä toisinajattelija-bloggaaja Yoani Sánchezin kanssa. Toisaalta Kuuban sisällä bloggaajat on kyseenalaistettu ja heidän tielleen on laitettu kaikenlaisia esteitä, mutta nuoret eivät ole niistä lannistuneet, koska kokevat olevansa oikealla asialla. González ja Cárdenas haluaisivat valtionkin ymmärtävän uusien viestinten merkityksen. Esimerkkinä tästä he ovat nostaneet esiin Venezuelan presidentin Hugo Chávezin, joka on onnistunut luomaan suoran keskusteluyhteyden kansan ja hallituksen välille.
“Olemme huomanneet, että meneillään on ilmiö, jossa vaihtoehtomediat luovat painetta, niin Kuubassa kuin muuallakin maailmassa”, bloggaajat sanovat.
Kysyn, voisivatko kuubalaiset blogit luoda painetta myös viralliseen lehdistöön, jonka tapa raportoida kaunistelevasti ja tylsästi maan asioista on saanut jatkuvaa julkista kritiikkiä Kuuban ylintä johtoa myöten. Bloggaajat sanovat, että heidän on vaikeaa antaa puolueetonta mielipidettä, koska he eivät ole toimittajia eikä heillä ole juurikaan yhteyksiä kyseiseen ammattikuntaan.
”Emme tiedä miten he työskentelevät tai minkälainen psykologia heitä liikuttaa. Emme myöskään selvästi ymmärrä niitä syitä, jotka aiheuttavat vikoja, joita kuubalaisessa journalismissa on. Uskomme kuitenkin että blogit ilmiönä saavat heitä pohtimaan ennen kaikkea niitä tapoja joilla he viestivät ja sitä mitä he ovat viestimässä.”
TOMI KUHANEN
