Suomi-Kuuba-seuran kehitysyhteistyö on jättänyt pysyvän jäljen erityisopetukseen Kuubassa.
Suomi-Kuuba-seura on jo usean vuoden ajan toteuttanut Kuubassa kehitysvammaisten erityisopetuksen kehittämisprojekteja. Viime vuosina yhteiskumppanina Kuubassa on toiminut Kuuban erityisopetuksen keskus CELAEE (Centro de Referencia Latinoamericano de la Educación Especial) . Projekteissa on korjattu kehitysvammaisten kouluja, järjestetty asiantuntijaluentoja, kuubalaisia asiantuntijoita on käynyt opintomatkalla Suomessa, on perustettu Havannaan selko-oppimateriaalien valmistamiseen keskittynyt keskus ja tuotettu selko-oppimateriaaleja ja asiantuntijakirjoja.
Parhaillaan käynnissä olevassa projektissa kehitetään kehitysvammaisten ammattiin ja itsenäiseen elämään valmentavaa opetusta. Vierailin marraskuun 2011 lopulla Havannassa ja Santa Clarassa. Matkani tarkoitus oli tehdä käynnissä olevan projektin loppuarviointi.
Kuuba uudistuu
Vierailuni aluksi CELAEE:n johtaja Santiago Borges kertoi Kuubassa parhaillaan toteutuvasta uudistusprosessista, joka perustuu Kuuban kommunistisen puolueen vuoden 2011 alussa pidetyn kuudennen puoluekokouksen linjauksiin.
Kyseessä on laaja uudistus, joka koskee myös yleis- ja erityisopetusta. Santiago Borgesin mukaan yleis- ja erityisopetus on arvioitu uudelleen ja on tehty taloudellisia tehostamistoimia. Tavoitteena on saada maan koulutusresurssit nykyistä tehokkaampaan käyttöön. Kyse on ennen muuta taloudellisen tehokkuuden lisäämisestä ja säästöjen saamisesta.
Koulujen toiminnassa tämä on näkynyt mm. siten, että lukiokoulutus toteutetaan entistä laajemmin kaupungeissa, eivätkä oppilaat enää siirry kaupungeista maaseutulukioihin. Kuitenkin opetuksen ja työn yhdistäminen on edelleen tärkeä painopistealue ja kaupunkilukioiden oppilaat työskentelevät noin kuukauden maaseudulla. Kouluja on yhdistetty, esim. ala- ja yläasteet toimivat samoissa tiloissa. Maaseudun pieniä kouluja on lakkautettu.
”Koulujen yhdistämiset koskevat myös erityskouluja. Maaseudulla on kehitysvammaisten, kuurojen ja sokeiden erityiskouluja yhdistetty. Havannassa eri vammaisten opetusryhmiä ei ole yhdistetty samoihin kouluihin, mutta esimerkiksi kehitysvammaisten kouluja on yhdistetty. Vallankumouksen tavoitteista koulutuksessa ei kuitenkaan tingitä. Kuuba säilyy edelleen koulutuksen kärkimaana”, Santiago Borges vakuuttaa.
Kuubassa toteutuva yksityisyrittäjyyden lisääntyminen tuo Santiago Borgesin mukaan haasteita myös kehitysvammaisten koulutukselle. Koulujen työharjoitteluissa ja työhönvalmennuksessa yritetään löytää keinoja ja opetussisältöjä, joiden avulla kehitysvammaisille nuorille olisi mahdollista sijoittua tuettuun työhön myös uusien yrittäjien palvelukseen.
Koulutuksen uudistus on juuri käynnistynyt. Vielä on liian aikaista arvioida sen vaikutuksia niin yleis- kuin erityisopetuksessa. Prosessin läpivienti on kuitenkin iso haaste. Tällä hetkellä koulutetuista yleisopetuksen opettajista on pulaa vain Havannassa. Maaseuduilla koulutettuja opettajia on riittävästi. Erityisopetuksen kannalta on hienoa, että siihen on saatavilla koulutettuja opettajia kaikkialla maassa.
Kehitysvammaiset itsenäisinä työelämään
Kuubassa monet kehitysvammaisten nuorten vanhemmat eivät usko, että heidän lapsensa pystyisivät selviytymään arkipäivän elämään ja itsenäistymiseen liittyvistä haasteista. Kehitysvammaisten nuorten ei aina esimerkiksi anneta osallistua jokapäiväisiin askareisiin, jolloin he eivät myöskään opi suoriutumaan niistä, vaan pysyvät muista ihmisistä riippuvaisina. Kouluissakaan ei aina ole ollut mahdollisuutta opettaa kodinhoitoon, ruoanlaittoon yms. jokapäiväisen elämän taitoihin liittyviä aineita resurssipulan ja tietotaidon puuttumisen vuoksi.
”Itsenäiseen elämään – arkipäivän taitojen opettaminen kehitysvammaisille nuorille” -hankkeella on pyritty edistämään Kuuban kehitysvammaisten nuorten valmentautumista itsenäiseen aikuiselämään parantamalla tähän tähtäävää erityisopetusta. Tavoitteeseen on pyritty asiantuntijavaihdon, koulutustilaisuuksien sekä kahden kokeiluopetusryhmän luomisen avulla. Hankkeen päämääräksi asetettiin yleisen Kuuban olosuhteisiin soveltuvan opetusmallin rakentaminen. Projekti suunniteltiin vuosille 2008-2010. Käytännössä projektin viimeisiä toimenpiteitä toteutetaan vielä vuoden 2012 puolella.
Projekti on syntynyt suomalaisten ja kuubalaisten kehitysvamma-alan asiantuntijoiden yhteisten keskustelujen pohjalta.
Tutustuin Aguilera Maceiran kouluun, joka on nykyinen projektikoulu Havannassa. Koulussa toimii opetusryhmiä, joissa aikuistuvat kehitysvammaiset nuoret voivat opiskella taitoja, joiden avulla he voivat elää mahdollisimman itsenäisesti. Tämä projektisuunnitelman kohta on hyvin toteutunut.
Koulun johtajan Delfina Rodríguez kertoi, että Aguileva Maceirassa on nyt 186 oppilasta, mutta sinne mahtuu 220 oppilasta. Näillä näkymin koulu jatkaa tällaisenaan toimintaansa – sitä ei yhdistetä toiseen kouluun, eikä siihen yhdistetä uutta koulua. Koulun oppilaat ovat kehitysvammaisia ja eri tavoin oppimisvaikeuksisia lapsia.
”Koulussa on varattuna kaksi isoa luokkaa, joihin on mahdollista saneerata projektisuunnitelman mukainen kodinomainen opetustila keittiöineen, ruokailutiloineen ja makuuhuoneineen. Tilavarauksen lisäksi saneeraussuunnitelmat ja välinehankintalistat ovat valmiina. Myös tarjouspyyntö saneerauksesta on tehty. Varattu tila sopii erinomaisen hyvin projektisuunnitelman mukaiseksi tilaksi. Onkin toivottavaa, että työ päästään aloittamaan pikaisesti”, Rodríguez kertoi.
Selkomateriaalit käytössä
Aiemmissa yhteistyöprojekteissamme on valmistettu erilaisia selkomateriaaleja opetuksen käyttöön. Ilokseni saatoin todeta, että valmistuneita selkomateriaaleja käytetään opetuksessa ja opettajat pitävät niitä hyvinä. Materiaalit on jaettu kaikkialle Kuubaan.
Erityisopetuksen lisäksi selkomateriaaleja on alettu hyödyntää myös Kuuban yleisopetuksessa. Joissakin tapauksissa ne on ollut käytössä yleisopetukseen integroiduilla vammaisilla oppilailla. Tämän lisäksi kuubalaisten asiantuntijoiden mukaan yleisopetuksen piirissä on myös muita oppilaita, jotka hyötyvät selkomateriaaleista.
Nyt Aguilera Maceiran koulussa on myös koulukohtaisia opetussuunnitelmia arkielämän taitojen opettamiseksi. Tutustuin mm. kodinhoitoon ja ruuan valmistukseen tehtyihin suunnitelmiin. Opetussuunnitelmat ovat hyviä ja toimivia.
CELAEE:n opetusalan neuvonantaja Caridad R Zurita kertoi, että selkokielen käyttöä on esitelty useille kouluille. Materiaalit on valmistettu opetussuunnitelman mukaan. Opetussuunnitelma antaa myös ohjeita materiaalien käyttöön.
”Valmiina on opas kotitalouslaitteista eli Minun keittiöni -kirja, kirja ruuan valmistuksesta, kodinhoito ja hygienia, vaatteiden hoito ja korjaus. Työn alla on vaikeimmin vammaisille kodinhoito-opas kuvatauluilla, oppilaille, jotka eivät osaa lukea ja työn alla on opas lukemiseen opettamiseen. Materiaalit on tehty kirjasten muotoon aiempien projektien tuloksena tuoduilla kopiokoneilla ja sidontalaitteilla”, Zurita iloitsi.
Selkomateriaaleja on saatavilla myös koulujen kirjastoista. Koulujen kirjastojen hoitajille on laadittu oma koulutusohjelma selkomateriaalien levittämisestä ja hyödyntämisestä osana kirjastojen toimintaa. Tämä on ollut hyvä oivallus. Tämä toiminta on laajempaa kuin missään projektisuunnitelmissamme on esitetty.
Projektin selkokoulutuksessa (180 tuntia) on hyödynnetty edellisen projektin tuloksena julkaistua asiantuntijakirjaa ”Kohti itsenäistä elämää”. Koulutukseen valittiin Havannasta 15 hengen ryhmä yleisopetuksen ja erityiskoulujen kirjastojenhoitajia.
Näyttääkin siltä, että selkokielen käyttö on saavuttanut pysyvän aseman Kuuban kehitysvammaisten erityisopetuksessa.
PERTTI RAJALA
