Hän on matkustellut ympäri maailmaa oma ainutlaatuinen saurofoni matkalaukun sivulokerossa, siis kerä pianolankaa ja erityisvalmisteinen mikrofoni, joka on valmistettu Prahassa, soitinrakentaja Jukka Ollikan pajassa. New York, Berliini, Reykjavik, Moskova, Bosnia, Puola, Ruotsi, Liettua ja Barcelona, jossa hän keväällä 2011 viritteli soittimensa ja tarina-arkkunsa klubeihin ja kaduille.

Yrjänän esityksiin kuuluvat aina tarinat. Suomessa niitä on kuultu kotimaan kieleksi, muualla yleensä englanniksi, mutta espanja on uusi kielialue, jota hän on ryhtynyt valtaamaan. Puhuttujen tajunnanvirtojen lisäksi ohjelmistoon on tulossa espanjakielellä esitettyjä teoksia, lähinnä argentiinalaisia ja kuubalaisia. Kieli on uusi haaste, jota on lähdettävä kehittämään vanhan kesäyliopistokurssikielitaidon päälle.

Yrjänä kertoo, että sovitukset näihin kappaleisiin tulevat lähinnä omasta päästä ja ne eivät ehkä ole ihan alkuperäisten näköisiä. Ja se ei ole tarkoituskaan. Hänen esittämänä mikä tahansa kuulostaa juuri sauroslaiselta.

Jo 1990-luvulla syntyi Ääriasento-yhtye. Kontrabasso ja matkalaukkurumpu sekä Yrjänän oivaltavan hauska tarinankerronta ja kitarointi oli kuulijalle sellaista hekumaa, että kiinnostuneena jäi odottamaan lisää tarinoita tältä mieheltä. Ja niitä on tullut. Kun jokainen uusi projekti alkaa, se yleensä päättyy erilailla, kun on alkanut. Ja se on jutun ydin. Ei ole kaavaa tehdä asioita, vaikka siitäkin tietysti tulee oma kaavansa. Siitä hänet tunnetaan. Ja Sanoista, tietenkin.

Padasjoen lähellä Arrakoskella, Nelostien tuntumassa syntynyt, Porvoossa koulun käynyt ja sittemmin helsinkiläiseksi julistautunut muusikko, kitaristi, poikkitaitelija, performanssiesiintyjä Sauros on vieraillut useissa medioissa. Televisiossa ohjelmissa Valopilkku ja Hotelli Sointu, teattereissa Risto Räppääjässä ja Q-teatterin lavalla, jossa 2001 oli ensiesitys nimeltä Saurofonia. Hän on esiintynyt uuden sirkuksen tapahtumissa ja filmifestivaaleilla, radiokuunnelmissa, lavalla yksin kitaran kanssa; ei ole paikkaa missä hän ei olisi haalinut yleisöä eteensä.

Mutta palatkaamme 1980-luvulle, oikeastaan sen loppuvuosille. Septeto Son perustettiin vuonna 1982 ja vuosien jälkeen kokoonpanossa tapahtui muutoksia. Yrjänä Sauros oli muutaman vuoden ajan näppäilemässä kontrabassoa tässä perinteiseen kuubalaiseen soniin syventyneessä yhtyeessä.

Yhtenä huippukohtana vuonna 1988 oli konserttitapahtuma Porvoossa yhdessä Omara Portuondon ja hänen säestäjänsä Martin Rojaksen kanssa. Siellä oli sarja esiintymisiä kouluissa ja ravintolassa, jossa Omaran ja Martinin lisäksi soittivat suomalaiset muusikot Matti Sillanpää, tres, Heikki Lajunen, laulu ja claves, Tero Toivanen, bongó, Tuomo Holopainen, kitara ja laulu, Risto Vuorimies, maracas ja laulu sekä bassossa Yrjänä Sauros.

Septeto Sonin kanssa hän myös matkusti son-festivaaleille Santiago de Cubaan saman vuoden kesällä. Kaikkien esiintymisen lisäksi mieleenpainuvimmat muistot syntyivät jameissa hotellin patiolla keskiyön aikaan. Siellä tapasivat toisensa kaikki tärkeät kuubalaiset muusikot. Noihin aikoihin festivaalit olivat vielä luonteeltaan kansallisia tapahtumia ja vaaleat suomalaiset soninsoittajat olivat todellinen hämmästys esiintymisareenoilla.

Ja kun katsomme tätä hetkeä, mitä tapahtuu Yrjänä Sauroksen elämässä nyt? Ihan ensimmäisenä voidaan mainita Sirkuskirja, joka toteutettiin yhdessä Rinneradion ja sirkustaiteilijoiden kanssa Circo-keskuksessa Suvilahden voimalassa Helsingissä. Myös Sodankylän elokuvajuhlat ovat kutsuneet häntä säveltämään ja esittämään musiikkia vanhoihin mykkäelokuviin.

Espanjankielen opiskelun syventäminen on vakavasti edessä, onhan ohjelmistoon tulossa reilu annos tämän kielialueen sävellyksiä ja esityksiä. Jos osaa tilata espanjaksi yhden oluen ravintolassa, se ei riitä.

Kommunikaatio yleisön kanssa on yksi Yrjänä Sauroksen mahtava ja syvältä tuleva perusfilosofia. !Mucha suerte!

RISTO VUORIMIES

www.saurofonia.com

Suomi-Kuuba-seura on jo usean vuoden ajan toteuttanut Kuubassa kehitysvammaisten erityisopetuksen kehittämisprojekteja. Viime vuosina yhteiskumppanina Kuubassa on toiminut Kuuban erityisopetuksen keskus CELAEE (Centro de Referencia Latinoamericano de la Educación Especial) . Projekteissa on korjattu kehitysvammaisten kouluja, järjestetty asiantuntijaluentoja, kuubalaisia asiantuntijoita on käynyt opintomatkalla Suomessa, on perustettu Havannaan selko-oppimateriaalien valmistamiseen keskittynyt keskus ja tuotettu selko-oppimateriaaleja ja asiantuntijakirjoja.

Parhaillaan käynnissä olevassa projektissa kehitetään kehitysvammaisten ammattiin ja itsenäiseen elämään valmentavaa opetusta. Vierailin marraskuun 2011 lopulla Havannassa ja Santa Clarassa. Matkani tarkoitus oli tehdä käynnissä olevan projektin loppuarviointi.

Kuuba uudistuu

Vierailuni aluksi CELAEE:n  johtaja Santiago Borges kertoi Kuubassa parhaillaan toteutuvasta uudistusprosessista, joka perustuu Kuuban kommunistisen puolueen vuoden 2011 alussa pidetyn kuudennen puoluekokouksen linjauksiin.

Kyseessä on laaja uudistus, joka koskee myös yleis- ja erityisopetusta. Santiago Borgesin mukaan yleis- ja erityisopetus on arvioitu uudelleen ja on tehty taloudellisia tehostamistoimia. Tavoitteena on saada maan koulutusresurssit nykyistä tehokkaampaan käyttöön. Kyse on ennen muuta taloudellisen tehokkuuden lisäämisestä ja säästöjen saamisesta.

Koulujen toiminnassa tämä on näkynyt mm. siten, että lukiokoulutus toteutetaan entistä laajemmin kaupungeissa, eivätkä oppilaat enää siirry kaupungeista maaseutulukioihin. Kuitenkin opetuksen ja työn yhdistäminen on edelleen tärkeä painopistealue ja kaupunkilukioiden oppilaat työskentelevät noin kuukauden maaseudulla. Kouluja on yhdistetty, esim. ala- ja yläasteet toimivat samoissa tiloissa. Maaseudun pieniä kouluja on lakkautettu.

”Koulujen yhdistämiset koskevat myös erityskouluja. Maaseudulla on kehitysvammaisten, kuurojen ja sokeiden erityiskouluja yhdistetty. Havannassa eri vammaisten opetusryhmiä ei ole yhdistetty samoihin kouluihin, mutta esimerkiksi kehitysvammaisten kouluja on yhdistetty. Vallankumouksen tavoitteista koulutuksessa ei kuitenkaan tingitä. Kuuba säilyy edelleen koulutuksen kärkimaana”, Santiago Borges vakuuttaa.

Kuubassa toteutuva yksityisyrittäjyyden lisääntyminen tuo Santiago Borgesin mukaan haasteita myös kehitysvammaisten koulutukselle. Koulujen työharjoitteluissa ja työhönvalmennuksessa yritetään löytää keinoja ja opetussisältöjä, joiden avulla kehitysvammaisille nuorille olisi mahdollista sijoittua tuettuun työhön myös uusien yrittäjien palvelukseen.

Koulutuksen uudistus on juuri käynnistynyt. Vielä on liian aikaista arvioida sen vaikutuksia niin yleis- kuin erityisopetuksessa. Prosessin läpivienti on kuitenkin iso haaste. Tällä hetkellä koulutetuista yleisopetuksen opettajista on pulaa vain Havannassa. Maaseuduilla koulutettuja opettajia on riittävästi. Erityisopetuksen kannalta on hienoa, että siihen on saatavilla koulutettuja opettajia kaikkialla maassa.

Kehitysvammaiset itsenäisinä työelämään

Kuubassa monet kehitysvammaisten nuorten vanhemmat eivät usko, että heidän lapsensa pystyisivät selviytymään arkipäivän elämään ja itsenäistymiseen liittyvistä haasteista. Kehitysvammaisten nuorten ei aina esimerkiksi anneta osallistua jokapäiväisiin askareisiin, jolloin he eivät myöskään opi suoriutumaan niistä, vaan pysyvät muista ihmisistä riippuvaisina. Kouluissakaan ei aina ole ollut mahdollisuutta opettaa kodinhoitoon, ruoanlaittoon yms. jokapäiväisen elämän taitoihin liittyviä aineita resurssipulan ja tietotaidon puuttumisen vuoksi.

”Itsenäiseen elämään – arkipäivän taitojen opettaminen kehitysvammaisille nuorille” -hankkeella on pyritty edistämään Kuuban kehitysvammaisten nuorten valmentautumista itsenäiseen aikuiselämään parantamalla tähän tähtäävää erityisopetusta. Tavoitteeseen on pyritty asiantuntijavaihdon, koulutustilaisuuksien sekä kahden kokeiluopetusryhmän luomisen avulla. Hankkeen päämääräksi asetettiin yleisen Kuuban olosuhteisiin soveltuvan opetusmallin rakentaminen. Projekti suunniteltiin vuosille 2008-2010. Käytännössä projektin viimeisiä toimenpiteitä toteutetaan vielä vuoden 2012 puolella.

Projekti on syntynyt suomalaisten ja kuubalaisten kehitysvamma-alan asiantuntijoiden yhteisten keskustelujen pohjalta.

Tutustuin Aguilera Maceiran kouluun, joka on nykyinen projektikoulu Havannassa. Koulussa toimii opetusryhmiä, joissa aikuistuvat kehitysvammaiset nuoret voivat opiskella taitoja, joiden avulla he voivat elää mahdollisimman itsenäisesti. Tämä projektisuunnitelman kohta on hyvin toteutunut.

Koulun johtajan Delfina Rodríguez kertoi, että Aguileva Maceirassa on nyt 186 oppilasta, mutta sinne mahtuu 220 oppilasta. Näillä näkymin koulu jatkaa tällaisenaan toimintaansa – sitä ei yhdistetä toiseen kouluun, eikä siihen yhdistetä uutta koulua. Koulun oppilaat ovat kehitysvammaisia ja eri tavoin oppimisvaikeuksisia lapsia.

”Koulussa on varattuna kaksi isoa luokkaa, joihin on mahdollista saneerata projektisuunnitelman mukainen kodinomainen opetustila keittiöineen, ruokailutiloineen ja makuuhuoneineen. Tilavarauksen lisäksi saneeraussuunnitelmat ja välinehankintalistat ovat valmiina. Myös tarjouspyyntö saneerauksesta on tehty. Varattu tila sopii erinomaisen hyvin projektisuunnitelman mukaiseksi tilaksi. Onkin toivottavaa, että työ päästään aloittamaan pikaisesti”, Rodríguez kertoi.

Selkomateriaalit käytössä

Aiemmissa yhteistyöprojekteissamme on valmistettu erilaisia selkomateriaaleja opetuksen käyttöön. Ilokseni saatoin todeta, että valmistuneita selkomateriaaleja käytetään opetuksessa ja opettajat pitävät niitä hyvinä. Materiaalit on jaettu kaikkialle Kuubaan.

Erityisopetuksen lisäksi selkomateriaaleja on alettu hyödyntää myös Kuuban yleisopetuksessa. Joissakin tapauksissa ne on ollut käytössä yleisopetukseen integroiduilla vammaisilla oppilailla. Tämän lisäksi kuubalaisten asiantuntijoiden mukaan yleisopetuksen piirissä on myös muita oppilaita, jotka hyötyvät selkomateriaaleista.

Nyt Aguilera Maceiran koulussa on myös koulukohtaisia opetussuunnitelmia arkielämän taitojen opettamiseksi. Tutustuin mm. kodinhoitoon ja ruuan valmistukseen tehtyihin suunnitelmiin. Opetussuunnitelmat ovat hyviä ja toimivia.

CELAEE:n opetusalan neuvonantaja Caridad R Zurita kertoi, että selkokielen käyttöä on esitelty useille kouluille. Materiaalit on valmistettu opetussuunnitelman mukaan. Opetussuunnitelma antaa myös ohjeita materiaalien käyttöön.

”Valmiina on opas kotitalouslaitteista eli Minun keittiöni -kirja, kirja ruuan valmistuksesta, kodinhoito ja hygienia, vaatteiden hoito ja korjaus. Työn alla on vaikeimmin vammaisille kodinhoito-opas kuvatauluilla, oppilaille, jotka eivät osaa lukea ja työn alla on opas lukemiseen opettamiseen. Materiaalit on tehty kirjasten muotoon aiempien projektien tuloksena tuoduilla kopiokoneilla ja sidontalaitteilla”, Zurita iloitsi.

Selkomateriaaleja on saatavilla myös koulujen kirjastoista. Koulujen kirjastojen hoitajille on laadittu oma koulutusohjelma selkomateriaalien levittämisestä ja hyödyntämisestä osana kirjastojen toimintaa. Tämä on ollut hyvä oivallus. Tämä toiminta on laajempaa kuin missään projektisuunnitelmissamme on esitetty.

Projektin selkokoulutuksessa  (180 tuntia) on hyödynnetty edellisen projektin tuloksena julkaistua asiantuntijakirjaa ”Kohti itsenäistä elämää”. Koulutukseen valittiin Havannasta 15 hengen ryhmä yleisopetuksen ja erityiskoulujen kirjastojenhoitajia.

Näyttääkin siltä, että selkokielen käyttö on saavuttanut pysyvän aseman Kuuban kehitysvammaisten erityisopetuksessa.

PERTTI RAJALA

Muistan hyvin, kun Omara ja hänen silloinen vakituinen kitarasäestäjä Martín Rojas vierailivat Porvoon seurahuoneella alkuvuodesta 1988. Taiteilijat tekivät laajemmankin Suomen kiertueen talvisessa pakkasessa villapuseroihin käärittynä.

Jo silloin Porvoon Sanomat totesi, että he ovat vierailleet maassamme useaan otteeseen aikaisemminkin. ”Omara Portuondo on hyvin erikoislaatuinen taiteilija. Hänen välittömyytensä, rytmitajunsa ja melodinen leikittelynsä, esiintymistaito ja kontaktit yleisöön ovat tehneet hänestä suositun”.

Porvoossa esiintyi myös suomalainen Septeto Son, välillä kaikki yhdessä musisoiden. Aikaisemmin päivällä oli soitettu kuubalaisia rytmejä kaupungin koululaisille ja myöhemmin esiteltiin rytmejä yleisölle avoimessa tilaisuudessa Seurahovissa, jonka jälkeen oli iltajuhla, joka liittyi Suomi-Kuuba-seuran 25-vuotiseen taipaleeseen.

Suomenlinnan karnevaalit

Viisi vuotta aikaisemmin ystävyysseura vietti 20-vuotisjuhlia Kuubalaisen Karnevaalin merkeissä Suomenlinnassa, jossa myös Omara ja Martín olivat esiintymässä. Esiintymisjoukko saarella oli mahtava. Ohjelmaa oli laidasta laitaan ja karnevaalihenki oli hyvin fyysistä tuona sunnuntaina 7. elokuuta 1983. Piperin puisto oli ristitty Parque Coppeliaksi ja siellä esiintyivät myös Anneli Saaristo, Anna-Riitta Minkkinen, Fiestecita, Liisa Tavi, Bruunin Jengi, Koiton Laulu, Septeto Son ja paljon muita.

Muutamaa päivää myöhemmin Omara ja Martín avasivat konsertin Tampereen ylioppilastalolla laulaen Nicolás Guillénin runoon sävelletyn Songoro cosongo -kappaleen. Aamulehteen kirjoitettiin tilaisuudesta näin: ”Omara Portuondo laulattaa Kuuba-illan yleisön mukaan kertosäkeeseen. Hän hymyilee valloittavasti, tanssii, näyttää rytmiä ja lyö käsillään tasatahtia suomalaiseen makuun”.

Reportteri Matti Tuomisto jatkaa kirjoitustaan: ”Duo-työskentelyssä hedelmällistyvät kuubalaisen musiikin kauneimmat piirteet. Martinin kitara soi samanaikaisesti kuin kolme eri instrumenttia – voimakas bassokuvio tukee rikasta soinnutusta ja väliin pilkistäviä korkeita melodioita, jotka täydentävät Omaran liitävää laulua. Polyrytmiikka on masentavan kuivakas termi kuvaamaan tätä elinvoimaa ja rikkautta. Improvisaatio on lähempänä, sillä se tuo mieleen aidon inspiraation”.

Tropicanan kautta solistiuralle

Omara Portuondo Peláez syntyi Havannassa vuonna 1930. Seitsemäntoista vuotiaana hän liittyi sokean pianistin Frank Emilion yhtyeeseen ja muutamaa vuotta myöhemmin Omara  tanssijaksi Tropicana-kabareehen.

1950-luvun alussa Orquesta Anacaona otti Omaran mukaan riveihinsä ja vuodesta 1953 vuoteen 1967 hän lauloi maineikkaassa kvartetissa Las D’Aidassa, jota hän myös ollut perustamassa.

Laulunelikon johtajana, viidentenä joukossa, oli pianisti ja kuoron johtaja Aida Diestro, jonka mukaan joukko sai nimensä. Laulajattaret olivat Omara Portuondo, hänen muutamaa vuotta nuorempi siskonsa Haydee Portuondo, Moraima Secada ja Elena Burke. Kvartettia ylistettiin ensiaskelmillaan hienosta harmoniasta ja kekseliäisyydestä.

Omaran solistinen ura on jatkunut sekä kansainvälisesti että kotimaisittain usealla eri rintamalla. Hän  on ollut vierailijana monissa nykykuubalaisissa yhtyeissä. Levytyksiä on yhtälailla Adalberto Alvarezin, Anacaonan kuin pianisti Chucho Valdésin kanssa.

Hän on ollut mukana Los Van Vanin entisen pianistin César ”Pupy” Pedroson levyillä ja myös Klimax-yhtyeen johtaja Giraldo Piloto on äänittänyt Omaran kanssa. Piloton isä oli yhdessä Alberto Veran kanssa 1950- ja 60-luvulla erittäin suosittu säveltäjäpari, jonka lauluja Omarakin paljon laulaa.

Buena Vista Social Club

Buena Vista Social Clubin historiallinen ura jatkuu. Omara Portuondo on viimeinen vanhemman polven edustaja suuresta muusikkokaartista.

Eturivin muut laulajat ovat kaikki jo yläkerran sosiaaliklubissa. Viimeksi poistui basisti Orlando ”Cachaito” López vuonna 2009, sitä ennen montunojen kuningas Wilfredo ”Pio” Leiva (1917-2006) ja Ibrahim Ferrer (1927-2005). Laulaja, lauluntekijä Francisco Repilado alias Compay Segundo ja pianisti Rubén González menivät kumpikin vuonna 2003, Raúl Planas 2001 ja Puntillita 2000.

Kaksi viimeksi mainittua esittäytyivät enemmänkin Juan D’Marcos Gonzálezin omassa projektissa Afro Cuban All Starsissa, jonka hän perusti BVSC-projektin lähtiessä käyntiin. Sehän syntyi puolivahingossa, kun Kuubaan odotettiin afrikkalaisia muusikoita tekemään levyä yhdessä kuubalaisten kanssa. Soittajille tuli este ja näin haettiin kiireesti studiolle joukko vanhan polven edustajia, joista monet olivat jo kiikkuneet eläkekeinutuolissa vuosien ajan.

Tämänkertaisten vuoden 2011 esiintyjien joukossa ei ole enää vanhemman polven muusikoita. Jonkin aikaa sitten menehtyi Omaraa vuotta nuorempi kitaristi Manuel Galbán, joka 1960-luvulla oli mukana säestämässä ja luomassa aikaudelleen tyypillistä sointia Los Zafiros -lauluyhtyeessä. Viimeksi, ennen BVSClubia, Galbán soitti Vieja Trova Santiaguerassa, jota johti Reinaldo Hierrezuelo, puolikas duosta nimeltä Los Compadres. Reinaldo tuli Compay Segundon tilalle tämän  suunnitellessa seuraavaa askeltaan musiikin maailmassa 1950-luvulla.

Yhtyeen ikärakenne on nuorentunut, mutta aktiiviseksi veteraanimuusikoksi luetaan edelleenkin trumpetisti Luis ”Guajiro” Mirabal, syntynyt vuonna 1933. Hän on ollut mukana BVSClubissa  alusta alkaen, siitä asti, kun pohjoisamerikkalainen musiikintekijä Ry Cooder, brittikansalainen tuottaja Nick Gold ja kuubalainen Sierra Maestra -yhtyeen tressinsoittaja, musiikin monitoimimies, Juan D’Marcos González julkaisivat ensimmäisen Buena Vista Social Club-levyn vuonna 1996 Havannassa.

Omaran laulamat laulut kiertueella ovat klassikkoja; kaunis Tres Palabras, upea keskitempoinen son montuno No Me Llores Mas, jonka sokea tressin soittaja Arsenio Rodríguez yhtyeineen äänitti vuonna 1949 savikiekolle, unohtumaton bolero 20 Años, maailmankuulu Quizás, Quizás, Quizás, Chan Chan, El Platanal De Bartolo, El Cuarto De Tula, Dos Gardenias ja aikaisemmin duettona Ibrahim Ferrerin kanssa levylle laulettu Ay Candela.

Kiitos Omara.

PAPÁ MONTERO

Puhun Facebookin kaveripyynnöistä, joita jokin aika sitten alkoi sadella Kuubassa tuntemiltani ihmisiltä. Niiltä samoilta, joille sähköposti oli vielä pari vuotta sitten vaikeasti saatavilla olevaa luksusta ja joille blogit, sosiaaliset mediat ja koko internet olivat jotain, josta kyllä oltiin luettu lehdistä, mutta kukaan ei oikein tiennyt, mistä on kysymys.

Olemme huomanneet, että meneillään on ilmiö, jossa vaihtoehtomediat luovat painetta, niin Kuubassa kuin muuallakin maailmassa, sanovat La Joven Cuba -blogin kirjoittajat.

Internet on Kuubassa toiminut hitaasti ja ollut harvojen ulottuvilla, koska yhteys kansainväliseen verkkoon tapahtuu kalliin ja hitaan satelliitin kautta. Kauppasaarron vuoksi Kuuba ei saa käyttää Yhdysvaltojen kautta kulkevia tietoliikennekaapeleita.

Venezuelan kanssa toteutettu merikaapeli, joka monituhatkertaistaa Kuuban tiedonsiirtokapasiteetin, on asennettu, mutta se ei edelleenkään ole toiminnassa. Syitä tähän ei ole kerrottu julkisuudessa.

Kuitenkin kyse on ollut myös osaltaan Kuuban hallinnon epäluuloisuudesta internetiä kohtaan. Osa hallituksen virkamiehistä on pitänyt nettiä vihollisen toimintakenttänä, jossa vastavallankumoukselliset ainekset pääsevät vapaasti riehumaan. Viimeksi marraskuussa kommunistipuolueen lehti Granma hyökkäsi voimakkain sanoin laittomia internet-yhteyksiä käyttävien ja tarjoavien kuubalaisten kimppuun kutsuen näitä ”rosvoiksi”, jotka vaarantavat maan suvereniteetin.

Merkkinä muutoksesta Raúl Castron hallitus hyväksyi taannoin lain, joka antaa kaikille kuubalaisille oikeuden internetin käyttöön. Surffailu tulee kuitenkin kalliiksi: tunti nettikahvilassa maksaa kuudesta kymmeneen dollaria.

”Emme tee myönnytyksiä kenellekään”

Kalleudesta huolimatta yhä useammat kuubalaiset tuntuvat pääsevän internetiin, ja monissa kansalaispiireissä eletään uutuudenviehätyksen luomassa nettihuumassa. Kuuban presidentin tytär Mariela Castro teki marraskuussa näyttävän sisääntulon Twitter-käyttäjänä ja joutui heti julkiseen riitaan toisinajattelija-bloggaaja Yoani Sánchezin kanssa.

Sánchez on maailmalla tunnetuin kuubalainen nettiaktivisti, joka ammattimaisesti pidetyssä blogissaan hyökkää jatkuvasti Kuuban hallitusta vastaan. Tähän asti Kuuban blogimaailmaa onkin hallinnut kaksi leiriä: piskuiseen poliittiseen oppositioon kiinnittyneet toisinajattelijat ja toisaalta Kuuban virallisen lehdistön artikkeleita levittävät toimittajat.

Internetin käytön lisääntyminen on kuitenkin muuttamassa mustavalkoista nettikeskustelua. Ääripäiden latteuksiin kyllästyneet kuubalaiset ovat alkaneet toimia blogeissa ja Facebookissa tuodakseen mukaan todellisemman kuvan Kuubasta.

Yksi uusista blogeista on La Joven Cuba, jota ylläpitää joukko yliopistomaailman liepeillä toimivia nuoria kuubalaisia. Blogin luoneet Harold Cárdenas ja Roberto González kertoivat hiljattain BBC:n toimittajan Fernando Ravsbergin haastattelussa perustaneensa blogin, koska haluavat osallistua käynnissä olevaan yhteiskunnalliseen debattiin omilla mielipiteillään. Cárdenas ja González pitävät tärkeänä sitä, että bloggaajina he voivat tuoda esiin oman totuutensa, eikä heidän tarvitse tehdä myönnytyksiä kenellekään.

Kysyn nuorilta bloggaajilta sähköpostitse, uskovatko he että blogeilla on todellista merkitystä yhteiskunnallisessa keskustelussa Kuuban kaltaisessa maassa, jossa internet on edelleen suhteellisen harvojen käytössä. Vastaus saapuu parin päivän päästä postilaatikkooni:

”Blogit voivat tuoda jotain tähän mielipiteenvaihtoon, koska ne ovat yksi väline, joka on hyvin helppo käyttää ja joka ei vaadi paljon resursseja. Tärkeintä on, että yhteiskunta ymmärtää, kuinka tärkeää on osallistua tähän debattiin.”

Vähemmistö, joka ei ole vähemmistö

La Joven Cuban bloggaajat vahvistavat myös käsitykseni, että netin käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti Kuubassa, mistä mm. kuubalaisten Facebook-käyttäjien määrän kasvu kertoo.

”Jos enemmistöllä ei olekaan pääsyä internetiin, emme kuitenkaan ole sitä mieltä, että kyse on vähemmistöstäkään. Jos laskemme yhteen kaikki maan yliopistot, joista pääsee internetiin hyvin hitaan yhteyden kautta, jota kaikki niiden opiskelijat ja professorit käyttävät, puhumme jo sadasta tuhannesta henkilöstä. Lisätään siihen tiedotusvälineet, radio, televisio ja lehdistö, jotka toimivat kaikissa maan kunnissa ja joissa kaikilla työntekijöillä on pääsy nettiin ja lasketaan mukaan myös kaikki tiede- ja tutkimuskeskukset. Ja lisätään tähän vielä kaikki ulkomailla olevat lääkärit, urheilijat ja opettajat, joita on paljon ja joilla myös on yhteys”, bloggaajat laskevat.

He kertovat myös saaneensa hyvin asioista perillä olevalta taholta tiedon, että jo yli sata tuhatta kuubalaista käyttää internetiä kotonaan laittomien yhteyksien kautta.

Ja sitten on vielä ”toinen internet”: Netissä julkaistut keskustelut, videot ja muut leviävät kädestä käteen muistitikkujen kautta ja näin tieto leviää kulovalkean tavoin myös niiden keskuudessa, jotka eivät nettiin pääse. ”Tämä toinen internet on todellakin hyvin tehokas. Kaiken tämän vuoksi uskomme, ettei kyseessä ole vähemmistö.”

Blogit muuttavat keskustelun kuvaa

Itsenäisten bloggaajien tarjoama kuva Kuubasta avaa uusia näkökulmia ja tuo näkyväksi keskusteluja, joita Kuubassa käydään, mutta jotka eivät ole aiemmin päässeet julkisuuteen. Esimerkiksi NegraCubana-nimellä bloggaava Sandra Álvarez on rohkeissa kirjoituksissaan puuttunut naisen asemaan ja tabuna pidettyyn rasismiin Kuubassa ja tuonut esille erityisesti mustaihoisten naisten kokemaa syrjintää.

Kommunistipuolueen sisällä ja liepeillä vaikuttavat ”demokraattisen ja osallistuvan sosialismin” puolestapuhujat ovat pitäneet ääntä erityisesti espanjalaisella Kaos en la Red –sivustolla, jolla monet heistä kirjoittavat säännöllisesti kommentoiden kärjekkäästi niin Kuuban sisäpolitiikkaa kuin Yhdysvaltojen imperialismia.

Kaksikielisellä Havana Times –sivustolla on jo kymmeniä bloginpitäjiä, joista kymmenkunta kirjoittaa aktiivisesti. Espanjankieliset blogit käännetään myös englanniksi. Havana Timesin bloggaajat ovat kriittisesti ajattelevia nuoria ja vähän vanhempiakin naisia ja miehiä, joista monet ovat mukana omaehtoisista vaihtoehtokulttuuria suosivissa piireissä ja spontaanisti syntyneissä aktivistiryhmissä.

La Joven Cuban bloggaajat ovat kohdanneet kahdenlaista sensuuria. Roberto Gonzálezin mukaan merkittävälle ulkomainen sanomalehti sensuroi kaiken hänen haastattelunsa sanomansa, jossa hän oli eri mieltä toisinajattelija-bloggaaja Yoani Sánchezin kanssa. Toisaalta Kuuban sisällä bloggaajat on kyseenalaistettu ja heidän tielleen on laitettu kaikenlaisia esteitä, mutta nuoret eivät ole niistä lannistuneet, koska kokevat olevansa oikealla asialla. González ja Cárdenas haluaisivat valtionkin ymmärtävän uusien viestinten merkityksen. Esimerkkinä tästä he ovat nostaneet esiin Venezuelan presidentin Hugo Chávezin, joka on onnistunut luomaan suoran keskusteluyhteyden kansan ja hallituksen välille.

“Olemme huomanneet, että meneillään on ilmiö, jossa vaihtoehtomediat luovat painetta, niin Kuubassa kuin muuallakin maailmassa”, bloggaajat sanovat.

Kysyn, voisivatko kuubalaiset blogit luoda painetta myös viralliseen lehdistöön, jonka tapa raportoida kaunistelevasti ja tylsästi maan asioista on saanut jatkuvaa julkista kritiikkiä Kuuban ylintä johtoa myöten. Bloggaajat sanovat, että heidän on vaikeaa antaa puolueetonta mielipidettä, koska he eivät ole toimittajia eikä heillä ole juurikaan yhteyksiä kyseiseen ammattikuntaan.

”Emme tiedä miten he työskentelevät tai minkälainen psykologia heitä liikuttaa. Emme myöskään selvästi ymmärrä niitä syitä, jotka aiheuttavat vikoja, joita kuubalaisessa journalismissa on. Uskomme kuitenkin että blogit ilmiönä saavat heitä pohtimaan ennen kaikkea niitä tapoja joilla he viestivät ja sitä mitä he ovat viestimässä.”

TOMI KUHANEN

Erityisesti yritystoiminnan laajentamiseen tähtäävä lakimuutos astui voimaan joulukuun alussa. Jo 340 000 kuubalaista työskentelee laillistettuina yksityisyrittäjinä Kuubassa, jonka talous aiemmin perustui tiukasti vain valtionyrityksiin. Maauudistuksessa on puolestaan annettu valtion maita viljeltäviksi jo 150 000 yksityisviljelijälle.

Maataloustuotteiden kauppaa tehdään joustavammaksi joulukuusta lähtien myös siten, että valtiolliset ja osuustoimintatilat saavat jatkossa myydä tuotteitaan suoraan maan turismielinkeinon piirissä toimiville hotelleille ja ravintoiloille. Tämän uskotaan parantavan matkailupalvelujen tasoa. Aiemmin tuotteet on voitu myydä vain valtion tukkuliikkeiden kautta.

Aiemmin syksyllä Kuuban hallitus laillisti myös autojen sekä asuntojen ostamisen ja myynnin. Asuntokaupan sallimista pidetään Raúl Castron hallintokauden toistaiseksi merkittävimpänä talousuudistuksena. Aiemmin kuubalaiset pystyivät laillisesti vain vaihtamaan asuntoja keskenään, mikä vaati monimutkaisen lupaprosessin. Asuntokauppaa käytiinkin laittomilla mustan pörssin markkinoilla.

Jatkossakaan asuntokeinottelua ja omistuksen keskittymistä ei sallita, vaan kuubalaiset saavat omistaa yhden asunnon kaupungissa ja yhden maaseudulla. Myös autokauppaa rajoitetaan erilaisilla säädöksillä.

Suomalaiset solidaarisuusprikaatilaiset palasivat Omajaan viime kesänä.

Melkein vuosisata myöhemmin suomalaiset palasivat Omajaan. He osallistuivat solidaarisuusprikaatiin ja seurasivat niiden maanmiestensä jälkiä, jotka aikoinaan tulivat Omajaan unelmineen. Vierailua motivoi halu saada tietää enemmän suomalaisten historiasta Kuubassa.

Jaime Sarysky on tunnetussa kirjoituksessaan “Los Fantasmas de Omaja” viitannut suomalaisten puuseppien työhön Omajassa. Heidän käsissään syntyi pääosa bungalow-tyyppisistä taloista, jotka pohjoisamerikkalaiset rakennuttivat vuoden 1906 lopulla perustamaansa yhteisöön. Turun Siirtolaisinstituutissa tekemiensä tutkimusten perusteella Jaime Sarysky syvensi tietämystä 1900-luvun alussa Kuubaan matkanneista suomalaisita.

Mikä oli Ponnistus?

Saryskyn tutkimustem mukaan entinen kauppalaivan kapteeni Oscar Norring perusti Omajaan suomalaisyhteisön vuonna 1906. Tuohon aikaan Norring toimi Buenavista Fruit Companyn asiamiehenä. Yhtiön tehtävänä oli pohjoisamerikkalaisten perustaman asutuksen sitrusviljelyn kehittäminen. Sarysky, joka on perehtynyt tuon ajan asiakirjamateriaaliin, vahvistaa että ”suomalaisten asutus alkoi puoli mailia itään kylän rajasta ja jatkui mailin tässä suunnassa ja puoli mailia etelään, pohjoisessa yhdensuuntaisesti rautatien kanssa”.

Jouluna 1906 Oscar Norring ja hänen vaimonsa Selma saapuivat Omajaan ja perustivat siirtokunnan, joka nimettiin Ponnistukseksi. Myöhemmin, helmikuussa vuonna 1907 heihin liittyi helsinkiläinen puuseppä William Keskinen.

”Tavoitteemme on vapaus, veljeys ja tasa-arvo ja rauhallinen elämä, joka perustuu jokaisen omaan työhön”, kirjoitti Norring Yhdysvalloissa ilmestyneessä suomalaislehdessä.

Keskinen puolestaan kehotti niitä, jotka ”kantoivat todella sosialistisia ihanteita”, liittymään siirtokuntaan. Kaikki viittaa siihen, että Ponnistuksessa yhteiset asiat keskusteltiin yhteisön jäsenten kokouksissa ja toisia pyrittiin kohtelemaan toverillisesti.

Kuitenkin jo vuoden 1909 lopulla Ponnistus alkoi heiketä. Vedensaannin vaikeus, etäisyys rautatieasemasta, minkä vuoksi hedelmien kuljetus tuli kalliiksi ja se, että pääosa siirtolaisista oli metsureita, kaivostyöläisiä ja käsityöläisiä, johtivat siihen, että Omajan sosialistinen unelma kuoli ja enemmistö sen jäsenistä palasi Yhdysvaltoihin. Saryskyn tutkimusten mukaan vuonna 1917 Omajassa oli jäljellä enää kolme viljelijää, joista yksi oli Keskinen.

Suomalaisten jälkiä

Vaikka aikaa on jo kulunut, on Omajassa tunnistettavissa suomalaisten jälkiä. Näkyvin näistä on talo numero 58, joka sijaitsee Avenida Camilo Cienfuefos -kadulla. Nykyisin talon omistaa José Vázquez Pérez, jonka isoisä Domingo Vázquez osti sen eräältä suomalaiselta vuonna 1922. Saatuaan talon haltuunsa perhe on huolella ja taiten säilyttänyt sen alkuperäisessä asussaan, tietoisena siitä, että heidän hallussaan on historiallisesti arvokas kiinteistö.

Talossa on paitsi mahdollista kokea ajan tyypillinen arkkitehtuuri myös suomalaisen puutyön mestarinäytteet – niin itse talossa kuin myös lukuisissa huonekaluissa, jotka ovat pohjoisen puuseppien kätten työtä. Säilyneiden tavaroiden joukossa on myös posliinilautanen 1920-luvulta, osoituksena siitä, että vaikka tuohon aikaan Ponnistus oli jo lakannut olemasta, yhteyksiä kaukaiseen tuhansien järvien maahan oli edelleen olemassa.

Myös paikallisessa metodistikirkossa, jonka alkuperäinen kalustus on lähtöisin suomalaispuuseppien käsistä, on edelleen käytössä mm. alkuperäinen saarnastuoli.

Useat Omajan asukkaat muistavat Ponnistuksen perustajan William Keskisen ja hänen perheensä, kuin myös sisarukset Lidia ja Alfred Parkerin. 90 vuotta täyttävä Jesús Morrell Oppow muistaa hyvin Keskiset, erityisesti Laurin, koska he käytännöllisesti katsoen kasvoivat yhdessä.

”Vanhus, William oli erinomainen puuseppä. Hän asui yhdessä vaimonsa Evan kanssa. Yksi pojista työskenteli Holguinissa, tytär Viola lähti Yhdysvaltoihin ja nuorin veli Lauri jää maatilalle. Myöhemmin tuli amerikkalainen lähetyssaarnaaja, joka meni naimisiin Laurin kanssa ja he lähtivät maasta. Eva kuoli, ja vähän tämän jälkeen maatila myytiin, Harry Holguinista ja muutkin lähtivät Yhdysvaltoihin. Jo kuollut Jésuksen veli Rafael Ángel Morrell Oppov säilytti useita huonekaluja, jotka Keskinen oli valmistanut”, Jesús kertoo.

Edelleen Omajasta lounaaseen on ”suomalaisten laitumena” tunnettu alue. Nykymaisemassa on käytännöllisesti katsoen mahdotonta havaita, missä sitrusviljelmät ennen olivat.

Rafaelin poikien Adnerin ja Ismael Morrell Rodríguezin sekä innostuneen Omajan historian harrastajan Tomás Vidalin avustamana lähdin niiden mahdollisten jälkien perään, joita suomalaisasutuksesta on saattanut jäädä jäljelle.

Löysimme varmoja jälkiä vesisäilöistä, joihin kerättiin sadevettä talojen yhteiskäyttöön. Lauri Keskisen entisestä talosta on jäljellä tuskin vesisäiliötä. Parkerin sisarusten taloa oli vieläkin vaikeampi jäljittää. Tapasimme alueella asuvan Pedro Peña Fernándezin, joka auttoi meitä tehtävässämme.

”Koska isoäitini asui lähellä, vierailin useita kertoja Alfred ja Lidia Parkerin kotona, kun olin pieni. Tämä tapahtui 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa”, vahvisti Pedro. Hänen muistojensa johdattamana improvisoidulla tutkimusretkellämme tulimme pienelle niitylle, jonka hän osoitti paikaksi, jossa Parkereiden tila oli sijainnut. Vesisäiliön jäännökset, seinien rauniot, kuin myös tuon ajan pienten lasinsirujen ja pienten metallipalasten löytyminen olivat todisteita, jotka vahvistivat Pedron kertomuksen.

Uusi kohtaaminen

Perustamisensa 105-vuotispäivänä Omaja kohtasi palasen yhteistä historiaansa Suomen kanssa, kun solidaarisuusprikaatilaiset vierailivat Omajassa. Vaikka kenelläkään prikaatilaisista ei ollut sukulaisia Ponnistuksen perustajien joukossa, vierailu Omajassa teki heihin syvän vaikutuksen, erityisesti Latinalaisen Amerikan historiasta innostuneeseen Kristiina Satolaan.

”Olen hyvin tyytyväinen, koska tämä  muistuttaa minua maanmiehistäni henkilöinä, jotka rakensivat ihastuttavia taloja ja tekivät kauniita huonekaluja. Hetket täällä ovat täynnä tunnetta. Ikään kuin Omaja ja Suomi olisivat toisen kerran yhdessä”, hän sanoi minulle vakuuttaen palaavansa.

Epäilemättä tämä tapaaminen Las Tunasin maakunnan pikkukylän asukkaiden ja suomalaisten kesken uudisti siteitä, jotta ”Ponnistuksen” historia ei unohtuisi.

ISTVAN OJEDA BELLO
Periódico 26
Suom. Kristiina Satola

Näyttelyn ripustus on kesken, mutta suurin osa teoksista on jo esillä. Katseltavaksi tulee tauluja, joiden värimaailma on, sanotaanko, yllättävän epäkuubalainen, ainakin jos stereotypioita ajattelee. Suurin osa töistä on musta-valkoisia.

Havannalaiset kuvataitelijat Ernesto Rancaño ja Sándor González ovat tulleet toukokuiseen Helsinkiin avaamaan taidenäyttelyä Hakaniemessä sijaitsevaan Brande arts -galleriaan. Näyttely on kolmen kuubalaisen yhteisnäyttely, mutta kaksikko on matkassa ilman Ernesto Garcíaa.

Huomiset avajaiset pitävät kiireisenä. Rancaño viimeistelee uutukaisiaan maalaamalla niiden taustaa valkoisemmaksi. Gonzálezin työt ovat jo paikoillaan, joten hänellä on aikaa korkata lonkero.

”Maistuu erikoiselle”, González sanoo.

Värittömyyteen myös käytännöllinen selitys

Kun puolitoista vuotta sitten Haitissa maa järisi, González taitelijaystävineen halusi välittömästi lähteä auttamaan. Lupaa ei herunut heti, koska ”siellä tarvitaan lääkkeitä, ei taiteilijoita”, heille perusteltiin.

Kuukauden kuluttua matkustuslupa oli kunnossa.

Seuraavat 45 päivää taitelijaryhmä kiersi tapaamassa ihmisiä, jotka olivat menettäneet kaiken.

”Heillä ei ollut mitään. Me veimme heidän kasvoilleen hymyn, edes hetkeksi”, González sanoo.

Kuubalaisryhmään kuului 70 taitelijaa. Kuvataitelijoiden lisäksi matkaan lähti muun muassa muusikoita ja sirkustaitelijoita. He kutsuivat projektiaan Hymy-missioksi ja pitivät itseään sielun lääkäreinä.

”Jos lapsi saattoi unohtaa kauheudet edes hetkeksi, olimme olleet avuksi.”

Matka kimmoitti aiheita lukuisiin taideteoksiin. Gonzálezin tuntemuksia kuvaa esimerkiksi teos ”Haiti 2010” (2010), jonka edustalla mies poseeraa viereisessä valokuvassa.

Sortunut talo esittää torin päärakennusta.

”Kävelin sortuneen rakennuksen ohi joka päivä. Ajattelin sitä pitkään.”

Vaikka kokemukset synkistivät mieltä, on miehellä toinenkin syy musta-valkoisiin kuviin.

”Musta-valkotyö on valmis viidessä tunnissa. Värityöhön voi mennä viisi päivää. Minä pursuan ideoita. Haluan toteuttaa ne nopeasti.”

Taulu myyty jo ennen avajaisia

Avajaisten toinenkin havannalaisvahvistus, Rancaño, maalaa tätä nykyä mustalla ja valkoisella pensselillä.

Rancaño maalaa muun muassa epäesineitä. Esimerkiksi työ ”Sin palabras” (2011), Ilman sanoja, kuvaa puhelimen luuria, jonka toinen pää on kääntynyt väärään suuntaan. Luurilla voi kuunnella, muttei puhua.

”Kyseessä ei ole evoluutio vaan involuutio”, hän sanoo.

Rancañon töistä katosivat värit jokunen vuosi sitten, kun hän oli kiertänyt kuubalaisia vankiloita taideprojektin tiimoilla. Samoihin aikoihin hurrikaani köyhdytti kansaa ja avioero astui voimaan.

”Jonain päivänä palaan väreihin, mutta vielä ei ole sen aika.”

Tosin pieni väriläikkä ilmestyy hänen teokseensa pikemmin kuin arvaammekaan. Gallerian kantaviin voimiin kuuluva mies tuo yhden työn alle punaisen, ympyränmuotoisen tarran. Ensimmäinen taideteos on myyty jo ennen näyttelyn avajaisia. Työn osti suomalainen keräilijä. Hinta teosluettelossa: 7 200 euroa.

Rancaño myhäilee tyytyväisenä, vaikka tietenkin galleria verottaa hinnasta osansa.

Kuubalainen taide kiinnostaa turisteja

González ja Rancaño ansaitsevat elantonsa myymällä töitään. Havannaan tulee jatkuvasti turisteja sijoittamaan kuubalaiseen taiteeseen.

Sándor González esimerkiksi kertoo oppineensa englantia yhdysvaltalaisilta asiakkailtaan, jotka ennen olivat kaupungin kaduilla varsin tavanomainen näky.

Miehet ovat myyneet taulujaan myös muualla Euroopassa, esimerkiksi Espanjassa ja Ranskassa. González pitää taulujen myyntiä rikkaille turisteille niin normaalina, että hänen täytyy kotimaassaan olla suunnilleen miljonääri!

Gonzálezia naurattaa.

”Ei se niin mene. Kun rahaa tulee, se myös menee. Elätän samalla perheeni, ja elämme kuin mikä tahansa kuubalaisperhe.”

Kuubaa parhaillaan puhuttavat, yrittämistä koskevat muutokset eivät Gonzálezin mukaan hetkauta taiteilijoita. He kun ovat aina saaneet myydä töitään vapaasti. Kaikki on kunnossa, kun maksaa summasta veroa valtiolle.

Sellainen erikoisuus kuubalaiseen taidekauppaan liittyy, että vain taitelijat saavat myydä töitään, eivät galleriat. Jos galleriaan tulee asiakas, joka haluaa ostaa esillä olevan teoksen, gallerian työntekijän täytyy soittaa taitelijalle ja pyytää tätä tulemaan paikan päälle tekemään kaupat.
ANNE IGNATIUS

Helsinkiläisen Brande Arts -gallerian Arte cubano 2011 -näyttely päättyi juhannuksen alla. Ernesto Rancañon töitä voi nähdä hänen La mano ciega -galleriassaan Vanhassa Havannassa osoitteessa Oficios # 1, Altos de la mina.

CENESEXin varapuheenjohtaja Alberto Roque Guerra valaisee tilannetta muissa Latinalaisen Amerikan maissa: Argentiinassa on jo laillistettu avioliitto gay-parien välillä, ja Meksikon pääkaupungissa rekisteröity parisuhde. Samoin Kolumbian pääkaupungissa Bogotássa on mahdollista rekisteröidä samaa sukupuolta olevien parisuhde.

Tällä hetkellä Kuubassa ei ole vielä olemassa juridista oikeutta rekisteröidylle parisuhteelle, mutta sen toteutuminen kuuluu CENESEXin tavoitteisiin. Keskus pyrkii vaikuttamaan nimenomaan ennakkoluuloihin, joita Kuubassa on paljon homoseksuaalisuutta kohtaan.

”Tärkein tavoite on tällä hetkellä sukupuolikasvatus ja eriarvoisuuden poisto, jotta ihmisoikeudet toteutuisivat Kuubassa samaa sukupuolta olevien välillä”, toteaa Alberto.

Keskus yrittää vaikuttaa poliitikkoihin, jotta perhelaki ottaisi huomioon myös samaa sukupuolta olevat ja suojelisi kaikkia sekä avo- että avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä pariskuntia.

”Laki perhesuhteista on vuodelta 1975, ja se on saatava ajan tasalle vastaamaan modernia yhteiskuntaa”, toteaa Alberto.

Pyhä avioliitto

CENESEXin mukaan Kuubassa ei yritetä tavoitella avioliittoa samaa sukupuolta olevien välillä, koska avioliitolla on Kuubassa vanhat perinteet, joita halutaan kunnioittaa. Avioliitto mielletään miehen ja naisen väliseksi liitoksi. Koska rekisteröidyn parisuhteen laillistamista halutaan kiirehtiä, siihen ei edes yritetä liittää adoptio-oikeutta samaa sukupuolta olevien parien kesken. Ulkoiseen adoptioon harvoin edes on tarvetta, sillä Kuubassa perinteisesti pidetään hyvää huolta lapsista ja perhesuhteet ovat läheiset.

”On kiinnitettävä myös huomiota transseksuaalien oikeuksiin Kuubassa”, lisää Alberto. Transseksuaalit voivat anoa sukupuolen vaihdosleikkausta, mutta prosessi on pitkä ja perinpohjainen. Psykologit tekevät lopulliseen päätökseen leikkauksesta, joka on ilmainen Kuubassa. Vuodesta 2007 alkaen on ollut mahdollista anoa lupaa sukupuolen korjausleikkaukseen.

Asennemuutoksen lisäksi CENESEXin tehtäviin kuuluu järjestää homofobian vastaisia tapahtumia ja lisätä tietoutta seksuaalisuuden monimuotoisuudesta sekä työpaikoilla että asuinalueilla. Yliopistoissa yhdessä oppilaskuntien kanssa CENESEXin jäsenet järjestävät tiedotustilaisuuksia ja peña-juhlia opiskelijoille.

Keskus antaa apua niille, jotka ovat kokeneet väkivaltaa sukupuolisen suuntautumisensa takia. Tarjolla on myös työpajoja teini-ikäisille ja keskusteluryhmiä jopa eläkeläisille. Sosiaalisen median välineet Facebook, Twitter ja blogikirjoittaminen avustavat niitä, jotka kaipaavat juttuseuraa.

Havannasta nousemassa sateenkaari

Viime vuosina Havannasta on tullut kovaa vauhtia sateenkaarikansan keskus. Virallisessa mediassa ei vielä tiedoteta homodiskoista, mutta puskaradio toimii hyvin ja vikkelään. Havannan yössä noin klo 23.00 jälkeen Malecónin jaLa Rampankulmilla kokoontuu mitä värikkäin kirjo sateenkaarikansaa.

Ns. virallisia homodiskoiltoja pidetään Teatro Nacionalin Café Cantantessa, jossa pääsee tanssimaan Lady Gagan musiikin tahtiin. Yökerhoon nimeltä Cabaré Las Vegas kokoontuvat myös miehet keskenään ja aina voi tiedustella, missä pidetään juhlia nimeltä Fiesta de los Tuix. Taksikuskit ovat hyvin tietoisia yöelämän parhaasta annista, joten heiltä voi aina kysyä neuvoa.

Virallisten diskojen myötä on lisääntynyt turvallisuus, sillä yökerhojen ovilla olevat portsarit pitävät yllä järjestystä. Ohi ovat onneksi ne ajat, kun piti pimeässä kyydissä lähteä Lenin-puistoon bailaamaan!

Virallisia gay pride -kulkueita ei vielä ole Kuubassa järjestetty, mutta homofobian vastaisia mielenosoituksia kylläkin, viimeiset Santa Claran, Las Tunasin ja Santiago de Cuban maakunnissa. Jäämme odottamaan aikaa, milloin ensimmäinen Havana Pride järjestetään!
PEKKA SAVINAINEN

Kirjoittaja tapasi Mariela Castron ja Alberto Roque kerran Havannassa kesäkuussa  2011 yhdessä  Suomi-Kuuba-seuran varapuheenjohtajan Paula Pereen ja järjestösihteeri Kristiina Satolan kanssa.

Gonzálezin ja muiden vankien ainoa rikos oli soluttautuminen Miamissa toimiviin äärijärjestöihin Kuuban vastaisten terrori-iskujen estämiseksi. Ihmisoikeusjärjestöt ja YK:n ihmisoikeuskomissio ovat vaatineet Miamin viisikon tapauksen uudelleen käsittelyä, koska kuubalaisten oikeudenkäynti ei ollut reilu ja tasapuolinen.

Suomi-Kuuba-seuran mielestä Renén kohtelu merkitsee ylimääräistä rangaistusta jo suoritetun vankeustuomion päälle ja saattaa hänen henkensä vakavaan vaaraan. On absurdia, että Lenardin antamassa päätöksessä René Gonzálezia kielletään vierailemasta paikoissa, joissa on terroristeja ja väkivaltaa käyttävien järjestöjen jäseniä, mutta samalla häntä velvoitetaan asumaan Miamissa näiden samojen terroristien keskuudessa.

Suomi-Kuuba-seura vaatii René Gonzálezin henkilökohtaisen turvallisuuden takaamista ja Renélle välitöntä oikeutta palata Kuubaan vaimonsa ja tyttäriensä luo.

Seura on lähettänyt myös kirjeen presidentti Barack Obamalle pyytääkseen Yhdysvaltain hallitukselta vastausta siihen, miten voi olla mahdollista että oikeuden päätöksessä tunnustetaan terroristien ja väkivaltaa käyttävien ryhmien olemassaolo USA:n alueella, mutta viranomaiset eivät pidätä näitä terroristeja.

Havannan yliopisto on lähes 300 vuotta vanha. Ennen vallankumousta Kuubassa oli ainoastaan kolme yliopistoa sekä muutama korkeakoulumainen yksityinen oppilaitos. Vuoden 1959 jälkeen saarelle jäi vain vähän sivistyneistön edustajia. Tämän vuoksi aloitettiin ensin kirjoitus- ja lukutaitokampanja. Saari haluttiin nostaa alikehityksestä, mutta ongelmaksi osoittautui ammattitaitoisten osaajien niukkuus.

Vuonna 1962 Kuubassa suoritettiin ensimmäinen yliopistouudistus. Tuolloin luotiin stipendijärjestelmä. Väkeä saapui opiskelemaan Havannaan ympäri maata. Aikuiskoulutusta varten tarvittiin oppikirjoja. Samassa yhteydessä luotiin kirjastoverkosto ja opetussuunnitelmat. Tarkoituksena oli kouluttaa maan kehittämiseen kykeneviä ihmisiä. Koulutusapua ja opiskelijapaikkoja saatiin Euroopan sosialististen maiden oppilaitoksista.

YLIOPISTOUUDISTUKSEN YDINKOHDAT 

• yliopistojen hallinto uudistettiin
• lukuvuosi jaettiin kahteen osaan, opetuspäivien määrä nousi 120:sta 160:een
• koulutukseen kokonaisvaltaisuuden periaate
• aloitettiin tieteellinen tutkimustyö
• laaja opintotukijärjestelmä

(Lähde: Kuuban uusi koulu, SKS, 1974)

KORKEAKOULUMINISTERIÖ VASTAA OPETUKSESTA

Vuonna 1976 Kuubaan perustettiin Korkeakouluministeriö, joka vastasi kaikesta opetuksesta. Uusia yliopistoja perustettiin ja luotiin suhteet ulkomaisiin yliopistoihin. Tuolloin oli käytettävissä jo omia professoreita. Kuubalaiset opiskelijat väittelivät tohtoreiksi eri tieteen aloilla ulkomaiden yliopistoissa. Kotimaahan palasi erilaisia näkemyksiä omaavia oppineita. Perustettiin tutkijayhteisöjä, joissa ongelmista keskusteltiin useampi lähtökohta huomioiden. Tuloksena syntyi uusia tieteenaloja ja korkeakouluja.

Korkeakouluministeriö johtaa hallinnollisesti Kuuban kaikkia yliopistoja sekä rahoittaa 14 yliopistoa ja neljää tutkimuskeskusta. Maan eri ministeriöt vastaavat omien alojensa yliopistojen rahoituksesta. Ne huolehtivat myös opiskelijoiden sijoittumisesta valmistumisen jälkeen työelämään.

MAKSUTON KOULUTUS

Korkeakoulutus on maksutonta Kuubassa. Opintomateriaalit ja opintoihin liittyvät tukitoimet ovat ilmaisia. Opiskelijat saavat toimeentulonsa turvaamiseksi stipendin. Maaseudulta saapuneille opiskelijoille taataan myös asunto ja ravinto. Koulutukseen liittyy velvollisuus suorittaa valmistumisen jälkeen kaksi vuotta kestävä yhteiskuntapalvelu. Se suoritetaan yhteiskunnan hyväksi. Näin yhteiskunnalle korvataan opiskeluun sijoitetut investoinnit.

TILASTOTIETOJA YLIOPISTO-OPETUKSEN TULOKSISTA

Vuonna 1959 korkeakouluopiskelijoista oli naisia vain 3 %, kun vastaavasti heidän osuutensa oli v. 2010 67 % (473 309). Nykyään Kuubassa toimii yhteensä 21 yliopistoa. Niistä valmistui v. 2005–2010 yhteensä yli miljoona opiskelijaa. Maassa on 10 000 väitellyttä tohtoria. Väitöskirjoja hyväksytään vuosittain 500 kappaletta.

Kuuban yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelee yhteensä 30 000 ulkomaalaista opiskelijaa. He edustavat 129 eri valtiota.  Suomalaisia on opiskellut Kuubassa parin viime vuosikymmen aikana vain muutama kymmen.

Tieteellistä yhteistyötä harjoitetaan Euroopan ja Latinalaisen Amerikan valtioiden kanssa. Maisteri- ja tohtoriopintojen ohjelmat perustuvat kansainväliseen yhteistyöhön. Kuubalaisia koulutusohjelmia käytetään myös muissa maissa. Opetuksen laadun tarkkailuun on luotu oma järjestelmänsä. Kansainväliset evaluaatioryhmät ovat arvioineet 50 % kuubalaisesta opetuksesta olevan tasoltaan erinomaista ja 32 % hyvää ja loput hyväksyttävää.

ELINIKÄISTÄ OPPIMISTA

Pysyäkseen ajan tasalla tiedehenkilön on opiskeltava ja päivitettävä tietojaan koko ajan. Hänen on ajoittain ylitettävä itsensä. Teknologian kehitys on johtanut siihen, että tietokirjat ovat jo ilmestyessään vanhoja. Tieteen eri alueilla tapahtuu jatkuvasti nopeita muutoksia. Kuubalaisten yliopistojen professoreista 81 % on tuottanut tieteellisiä tutkimuksia. Tehtyjen tutkimusten kriteereinä ovat olleet kansallinen hyöty ja saavutettujen tulosten käyttö maan konkreettisten ongelmien ratkaisussa.

YLIOPISTO UUDISTUU

Viisivuotiskaudelle 2010–2015 opetuksen tavoitteeksi on asetettu tiedeyliopiston kehittäminen. Tämä tarkoittaa teoreettis-käytännöllistä yliopistomallia, jossa opiskelijat ovat toiminnassaan ja omaksuessaan uusia asioita luovia. Heidän omassa oppimisessaan tekemiä ratkaisuja sovelletaan opetustyöhön ja maan hallituksen työskentelyyn. Koulutukselle on ominaista myös kulutusideologian ja epätasa-arvoisuuden vastaisuus. Opetuksessa kiinnitetään huomiota lisäksi rauhaan ja solidaarisuuteen. Maailmassa on vähän ihmisiä, joilla on paljon ja paljon ihmisiä, joilla on vähän.

Tulevaisuudessa opiskelijoiden määrä suhteutetaan kunkin hallintoalueen tarpeeseen. Tähän asti kaikille opiskelijoille on kyetty tarjoamaan työtä valmistumisen jälkeen. Tulevaisuus huolestuttaa tämän saavutuksen takaamista. Tämän vuoksi koulutusohjelmien soveltuvuutta laajennetaan niin, että tutkinnon suorittanut henkilö voi toimia valmistuttuaan sekä valtion että yritysten palveluksessa tai opetustehtävissä.

Viiden vuoden tapahtumat eivät ole ennustettavissa. Kaikessa on huomioitava kansallinen ja maailmallinen tilanne sekä USA:n harjoittama ulkopolitiikka. Kuubalaiset lupaavat tehdä kaikkensa tilanteensa säilyttämiseksi.

MATTI LAITINEN