Onko Che Guevaran talousajatuksilla käyttöä nykyisessä globalisoituvan talouden maailmassa?
”Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki, GATT ja Amerikan kehityspankki ovat esimerkkejä kansainvälisistä organisaatioista, jotka on valjastettu suurten kapitalististen voimien palvelukseen, erityisesti pohjoisamerikkalaisen imperialismin”, julisti komentaja Ernesto Che Guevara 40 vuotta sitten YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön UNCTAD:in ensimmäisessä konferenssissa Genevessä 1964.
Kuullostiko tutulta? Kuuban virallista delegaatiota kokouksessa vetäneen Che Guevaran puheen aiheet ovat lähes kaikki yhä talouden uusliberaalia globalisaatiota vastustavan liikkeen keskeisiä teemoja. Monet kehitysmaiden ongelmista eivät ole myöskään kadonneet mihinkään.
Che Guevara puhui kansainvälisen talouden instituutioiden lisäksi mm. monikansallisista yrityksistä, vapaakaupasta ja kehitysavusta. Ulkomaan velkaa hän ei halunnut maksaa, vaan yllytti kehitysmaita velkakapinaan – jo 20 vuotta ennen kuin velkapommi varsinaisesti räjähti 1980-luvulla ajaen useat kehitysmaat syviin yhteiskunnallisiin vaikeuksiin.Che Guevara puhui myös reilusta kaupasta. Perushyödykkeiden hinnat olivat laskussa teollisuustuotteisiin nähden, minkä seurauksena kehitysmaat velkaantuivat. Che puhui kahvista ja banaaneista, mutta hän ei halunnut jättää niiden hintoja yksittäisten kuluttajien hyväntahtoisuuden varaan. Che halusi rakentaa reilua kauppaa keskitetysti valtiollisten instituutioiden kautta. Suunnitelmatalous on nyt pois muodista, mutta hintojen suhteen ongelmat ovat yhä samat. Che Guevara ei halunnut kehitysapua, vaan käydä kauppaa oikeudenmukaisemmin perustein. Avun sijaan hän halusi kasvattaa viennin määrää ja monipuolistaa sen rakennetta. Che kritisoi erityisen voimakkaasti Maailman kauppajärjestön WTO:n edeltäjää GATT-sopimusta. Chen mukaan GATT palveli selkeästi pohjoisen etuja, eikä tarjonnut välineitä esimerkiksi maatalouden protektionismin vähentämiseen teollisuusmaissa. Che puolusti kehitysmaita suosivaa kauppajärjestelmää, ei pelinkentän tasaamista.
Brasilian São Paulossa vuonna 2003 järjestetyn UNCTAD:in XI konferenssin päätösasiakirjassa tunnustetaan valtioiden oikeus säilyttää tarpeellinen poliittinen liikkumavara omien kehitysstrategioidensa saavuttamiseksi. Che Guevara peräänkuulutti tätä samaa oikeutta puheessaan 40 vuotta sitten. Tuolloin liikkumavara sisälsi myös oikeuden olla kommunisti. Chen talousajattelun pohjalla olivat vahvasti marxismi ja latinalaisamerikkalaisen riippuvuuskoulukunnan opit.
UNCTAD ei koskaan vuosien varrella noussut sen alkuperäisten tavotteiden mukaiseksi merkittäväksi kansainväliseksi instituutioksi. Kansainvälisen talouden voimasuhteiden status quo olisi ollut uhattuna. Che Guevara näki tuon vaaran selkeästi jo 1964 todeten, että ilman yhtenäisyyttä, ”tämän konferenssin pitkät pohdinnat muuntautuvat harmittomiksi dokumenteiksi ja arkistoiksi, joissa kansainvälinen byrokratia säilyttää hartaasti tonneittain kirjoitettua paperia ja suullisia mielipiteitä kilometreissä magneettinauhaa. Ja maailma säilyy sellaisena kuin se on.”
KENT WILSKA
